Kausi 2013-14 pyörähti käyntiin Suomen Cupilla. Kempeleen kolme peliä päättyivät kaikki tappioon ja Cup jäi tältä erää yhteen turnaukseen. Tulokset: HiPa - Happee jun. 2-5, Nibacos -HiPa 4-1 ja SS Rankat Ankat - HiPa 4-0.
Ensimmäinen peli Happeen junioreita vastaan eteni tasaisesti tilanteeseen 2-2. Toisen erän alkuun Happee pääsi tuikkaamaan johtomaalin, eikä Hipa saanut tasoitusta aikaiseksi. Pelin käännekohta taisi kuitenkin olla Iidan ikävän näköinen loukkaantuminen. Polvi petti, ja matka jatkui OYS:iin päivystykseen. Kapun poissaolo tuntui lamaannuttavan koko punanuttuisen joukkion.
Sama tahdittomuus jatkui Nibacos-peliinkin, vaikka avausmaalista vastasikin HiPa. Kun Nibacos sai koneensa käyntiin, naisten pakka hajosi täydellisesti. Annettiin selkeissä maalipaikoissa liikaa tilaa, ja niistä vastustaja rankaisi tarkoilla sijoituksilla. Omat maalipaikat olisi voinut käyttää hyödyllisemminkin kuin taustapressuja testaillen, mutta tästä huolimatta voittaja oli oikeutettu.
Viimeiseen peliin Ankkoja vastaan saatiin Kapukin takaisin vaihtopenkille. Tosin polvi tiukasti paketissa ja kepit kainaloissa. Polvilumpion lumpsahtaminen pois paikoiltaan pitänee Kapun aika pitkään pois pelikuvioista. Jäätävä takaisku meille heti kauden alkuun. Rankat Ankat oli nimensä veroinen, sillä uutena joukkueenakin he käänsivät koko turnauksen itselleen. HiPastakaan ei ollut Ankoille vastaanpanijoiksi, niin hyvällä jalalla ja fyysisellä pelillä joukkue dominoi. Vaikka paremmasta joukkueesta ei epäselvyyttä jäänytkään, näytti Hipan puolustusvoittoinen peli ainakin sivusta seuranneelle turnauksen parhaalta annilta. Rivit pysyivät tiiviinä ja keskusta kutakuinkin puhtaana. Vastustaja loi järjettömästi maalipaikkoja, mutta maalit sinänsä eivät olleet mitään helppoja osumia. Noh, ei 4-0 tappioon voi tietenkään tyytyväinenkään olla.
Tilastot:
HiPa - Happee jun. 2-5 (2-2, 0-1, 0-2)
1+0 Laura Pahkala, Anu Mäkinen
0+1 Johanna Yli-Tokola, Marjo Yli-Tokola
Nibacos - HiPa 4-1 (0-1, 2-0, 2-0)
1+0 Johanna Yli-Tokola
0+1 Marjo Yli-Tokola
Löpinää kauden aloituksesta
Naiset ovat pelanneet tähän mennessä yhden harjoitusottelun sekä kolme Suomen Cup -ottelua. Kaikki ovat päättyneet tappioon. Pallollinen peli on vielä pahasti hukassa, josta voinee syyttää vain harjoittelun puutetta. Lauran lähtö OLS:iin jätti tietenkin ison aukon puolustukseen, mutta eiköhän siitäkin selvitä! Myös Kirsi päätti heittää säbäkamat hetkeksi nurkkaan, mutta näitä kahta menetystä tuli takaisin paikkaamaan Belgiasta vauhtia ja kielitaitoa hakenut Meisi. Myös maalivahtitilanne näyttää pitkästä aikaa hyvältä, sillä kentälle on näillä näkymin heittää kaksi maalivahtia, kun Maija ja Emilia jakavat vastuuta. Mukaan leikkiin kaipaillaan myös selkävaivojen kanssa kamppailevaa Satua.
B-junnut pelaavat edelleen omaa sarjaansa, mutta ovat vahvasti näkyvillä myös naisissa. Tosiasia kun on, että ainoastaan kolme naista pystyy treenata viikollakin kotikulmilla, kaikki muut ovat matkapelaajia ja mukana vahvuudessa vain viikonloppuisin. Tilanne on onneksi tuttu jo edelliskausilta ja luonnollinen osa pienen seuran arkea. Näillä eväillä koetetaan saada rivit kuntoon kolmen viikon päässä odottavaan sarjakauden aloitukseen!
Tällä hetkellä suurin ongelma on harjoitustilojen puuttuminen. Käsittämätön tosiasia on, että naiset ovat viimeksi pelanneet isolla kentällä viime kauden päätösturnauksessa Kälviällä, eli yli puoli vuotta sitten! Salitilanne Himangan alueella on ollut aina naurettava, mutta nyt se on - ainakin naisten osalta - kestämätön.
Kannus on ollut remontissa iäisyyden ja on vieläkin, Lohtajan superhallista ei liikene vuoron vuoroa täysmittaisella salilla, ja Kokkolan salit ovat luonnollisesti tarkoitettu kokkolalaisille. Tosin urheilutalon yläsali tuntui elokuun ajan oikein hyvältä, kun parempaakaan ei ollut. Himangan urheiluhallille ei ole nykyisin asiaa edes lentopalloilijoilla, eikä Kalajoellakaan ole tarjota säbäilijöille paikkaa. Käytännössä naiset treenaavat siis tällä hetkellä kerran viikossa pienessä salissa. Turnausviikonloput ovat sitten niitä paljon odotettuja juhlahetkiä, kun pääsee isoon maailmaan pelaamaan isolle kentälle. Helpotusta tilanteeseen lienee luvassa tammi-helmikuun vaihteessa, kun Kannuksen Vapaa-aikakeskus saa remonttinsa päätökseen. Toivoa sopii, että naiset saavat napattua perjantaisen salivuoron sieltä.
Ensimmäinen peli Happeen junioreita vastaan eteni tasaisesti tilanteeseen 2-2. Toisen erän alkuun Happee pääsi tuikkaamaan johtomaalin, eikä Hipa saanut tasoitusta aikaiseksi. Pelin käännekohta taisi kuitenkin olla Iidan ikävän näköinen loukkaantuminen. Polvi petti, ja matka jatkui OYS:iin päivystykseen. Kapun poissaolo tuntui lamaannuttavan koko punanuttuisen joukkion.
Sama tahdittomuus jatkui Nibacos-peliinkin, vaikka avausmaalista vastasikin HiPa. Kun Nibacos sai koneensa käyntiin, naisten pakka hajosi täydellisesti. Annettiin selkeissä maalipaikoissa liikaa tilaa, ja niistä vastustaja rankaisi tarkoilla sijoituksilla. Omat maalipaikat olisi voinut käyttää hyödyllisemminkin kuin taustapressuja testaillen, mutta tästä huolimatta voittaja oli oikeutettu.
Viimeiseen peliin Ankkoja vastaan saatiin Kapukin takaisin vaihtopenkille. Tosin polvi tiukasti paketissa ja kepit kainaloissa. Polvilumpion lumpsahtaminen pois paikoiltaan pitänee Kapun aika pitkään pois pelikuvioista. Jäätävä takaisku meille heti kauden alkuun. Rankat Ankat oli nimensä veroinen, sillä uutena joukkueenakin he käänsivät koko turnauksen itselleen. HiPastakaan ei ollut Ankoille vastaanpanijoiksi, niin hyvällä jalalla ja fyysisellä pelillä joukkue dominoi. Vaikka paremmasta joukkueesta ei epäselvyyttä jäänytkään, näytti Hipan puolustusvoittoinen peli ainakin sivusta seuranneelle turnauksen parhaalta annilta. Rivit pysyivät tiiviinä ja keskusta kutakuinkin puhtaana. Vastustaja loi järjettömästi maalipaikkoja, mutta maalit sinänsä eivät olleet mitään helppoja osumia. Noh, ei 4-0 tappioon voi tietenkään tyytyväinenkään olla.
Tilastot:
HiPa - Happee jun. 2-5 (2-2, 0-1, 0-2)
1+0 Laura Pahkala, Anu Mäkinen
0+1 Johanna Yli-Tokola, Marjo Yli-Tokola
Nibacos - HiPa 4-1 (0-1, 2-0, 2-0)
1+0 Johanna Yli-Tokola
0+1 Marjo Yli-Tokola
Löpinää kauden aloituksesta
Naiset ovat pelanneet tähän mennessä yhden harjoitusottelun sekä kolme Suomen Cup -ottelua. Kaikki ovat päättyneet tappioon. Pallollinen peli on vielä pahasti hukassa, josta voinee syyttää vain harjoittelun puutetta. Lauran lähtö OLS:iin jätti tietenkin ison aukon puolustukseen, mutta eiköhän siitäkin selvitä! Myös Kirsi päätti heittää säbäkamat hetkeksi nurkkaan, mutta näitä kahta menetystä tuli takaisin paikkaamaan Belgiasta vauhtia ja kielitaitoa hakenut Meisi. Myös maalivahtitilanne näyttää pitkästä aikaa hyvältä, sillä kentälle on näillä näkymin heittää kaksi maalivahtia, kun Maija ja Emilia jakavat vastuuta. Mukaan leikkiin kaipaillaan myös selkävaivojen kanssa kamppailevaa Satua.
B-junnut pelaavat edelleen omaa sarjaansa, mutta ovat vahvasti näkyvillä myös naisissa. Tosiasia kun on, että ainoastaan kolme naista pystyy treenata viikollakin kotikulmilla, kaikki muut ovat matkapelaajia ja mukana vahvuudessa vain viikonloppuisin. Tilanne on onneksi tuttu jo edelliskausilta ja luonnollinen osa pienen seuran arkea. Näillä eväillä koetetaan saada rivit kuntoon kolmen viikon päässä odottavaan sarjakauden aloitukseen!
Tällä hetkellä suurin ongelma on harjoitustilojen puuttuminen. Käsittämätön tosiasia on, että naiset ovat viimeksi pelanneet isolla kentällä viime kauden päätösturnauksessa Kälviällä, eli yli puoli vuotta sitten! Salitilanne Himangan alueella on ollut aina naurettava, mutta nyt se on - ainakin naisten osalta - kestämätön.
Kannus on ollut remontissa iäisyyden ja on vieläkin, Lohtajan superhallista ei liikene vuoron vuoroa täysmittaisella salilla, ja Kokkolan salit ovat luonnollisesti tarkoitettu kokkolalaisille. Tosin urheilutalon yläsali tuntui elokuun ajan oikein hyvältä, kun parempaakaan ei ollut. Himangan urheiluhallille ei ole nykyisin asiaa edes lentopalloilijoilla, eikä Kalajoellakaan ole tarjota säbäilijöille paikkaa. Käytännössä naiset treenaavat siis tällä hetkellä kerran viikossa pienessä salissa. Turnausviikonloput ovat sitten niitä paljon odotettuja juhlahetkiä, kun pääsee isoon maailmaan pelaamaan isolle kentälle. Helpotusta tilanteeseen lienee luvassa tammi-helmikuun vaihteessa, kun Kannuksen Vapaa-aikakeskus saa remonttinsa päätökseen. Toivoa sopii, että naiset saavat napattua perjantaisen salivuoron sieltä.