Pelien yllä leijui haikea fiilis, niin kuin yleensä kauden päätteeksi. Tällä kertaa oman lisänsä toi tieto siitä, että näiden pelien jälkeen joukkue viikkaa punanutut kaappiin odottamaan määrittelemättömäksi ajaksi. Turnauksesta piti siis ottaa kaikki irti niin pelien kuin järjestelyjenkin muodossa. Vastustajiakin ilahdutettiin pienellä aivopähkinällä, ettei oma pukukoppi löydy aina niin helposti!
Peleistä on kulunut jo tovi, mutta muistellaan nyt niistäkin jotain!
HiPa - Nibacos 2-2 (0-1, 1-0, 1-1)
Mikäpä olisikaan parempi tapa päättää kausi kuin tahkota Nibacosta vastaan! Tällä kaudella keskinäisiä voimasuhteita ei saatu selvitettyä, kun molemmat ottelut päättyivät tasan. Tämäkin matsi oli tasaista pyöritystä molempiin suuntiin. Nibacos karkasi 1-0 johtoon ensimmäisen erän päätteeksi, mutta Marjo toi meidät tasoihin melko pian toisessa erässä. Syötön antoi Saija. Meille tarjottiin ottelun voittoa, kun Marjo onnistui toistamiseen ajassa 42.36, tällä kertaa Jossun syötöstä. Kun kieli pitkällä odottaa kahta pistettä, niin käy yleensä juuri niin kuin kävi nytkin: Nibacos tasoitti puolta minuuttia myöhemmin. Hajuton ja mauton tasapeli, mutta kiva peli muutoin. Ei jäähyjä eikä pöljiä ylilyöntejä, vaan kohtalaisen napakkaa peliä.
Tilastot:
0-1 Nibacos
1-1 Marjo Yli-Tokola (Saija Jokela)
2-1 Marjo Yli-Tokola (Johanna Yli-Tokola)
2-2 Nibacos
SC Alavus - HiPa 3-1 (0-1, 0-0, 3-0)
Kauden viimeinen koitos käytiin SC Alavusta vastaan. Meidän panoksettomien putoajien taktiikka oli lähinnä pitää hauskaa ja pelata rennosti, mutta tietenkin sen verran fiksusti, ettei kotiyleisön tarvitse häpeissään tuijottaa kahvimukeihinsa. No onneksi ei tarvinnut, sillä meidän pelistä kehkeytyi oikein nättiä! Alavus piti odotetusti palloa enemmän, mutta hyvin meillekin jäi tilaa. Elinalle jopa sen verran, että sujautti meidät johtoon yhdeksän minuutin kohdalla. Syöttäjänä toimi kapulainen.
Ensimmäisessä erässä ei enempää maaleja syntynytkään, ja toinen eräkiin tahkottiin ilman lisäosumia. Lopulta Alavuden raivokas kiri tuotti tulosta kolmannessa erässä, kun tasoitus syntyi jostain hässäkästä. Sen jälkeen meidän jalkaa alkoi painaa, eikä tilannetta helpottanut Minjan ikävä loukkaantuminen. Vastustaja painoi menemään karsintojen kiilto silmissään sen verran rajusti loppuun asti, ettei meistä lopulta ollut heitä pysäyttämään. Kaksi lisäosumaa ottelun lopussa käänsi pelin vastustajalle, mutta hyvä fiilis pelistä kuitenkin jäi. Kohtuullisen pirteä esitys kauden päätteeksi.
Tilastot:
0-1 Elina Liimatta (Iida Vähärautio)
1-1, 2-1, 3-1 SC Alavus
Kaikkinensa kausi ei tietenkään ollut mikään hohdokkain, kun lopputuloksena oli kahden viimeisen joukkoon jääminen ja putoaminen. Toki kauden alussa oli jo selvää, että kokoonpanomuutokset, vähäiset treenit ja valmennuksen kiireet eivät välttämättä ole tie menestykseen. Oli kuitenkin hieno nähdä HiPan toisen tyttösukupolven nousu naisten joukkueeseen ja kehittyminen kilpparipaidassa. Joukkue hitsautui hienosti yhteen ja lopulta jäi fiilis, että se olisi tarvinnut vielä pari kautta lisää tämän kauden totuttelun jälkeen.
Joukkueen hajoaminen jättää tilaa uusille ideoille, ja kuukauden sisällä selviää, nähdäänkö HiPa ensi kaudella naisten kolmosdivarissa. Toivottavasti näin käy!
Järjetön kiitos taas kaikille, jotka ovat olleet tukemassa naisten joukkuetta tälläkin kaudella. Sponsoreiden ohella tukijoukoissa on monia yksittäisiä ihmisiä, joita ilman tämä homma olisi raskasta ja kurjaa.
Kaista, kiitos viime vuosien pyytettömästä panoksestasi nais- ja tyttösalibandyn eteen. Meidän pelilliset rahkeet ei koskaan riittäneet ihan niihin isoimpiin tavoitteisiin, mutta sopii laskea, kuinka monta pelinaista olet tähän seuraan taikonut ja maailmalle lähettänyt. Toivottavasti olet kuvioissa mukana vielä pitkään.
Tiina, meidän monitoiminainen, joka osaa muuttua tarvittaessa vaikka jääpussiksi. Kiitos siitä, ettei meidän ole tarvinnut kuin pelata. No okei, toki ollaan talkoiltu myös, mutta joku nekin jobit on aina meille hoitanut. Kiitos rahakirstun valvomisesta, videoista, fanittamisesta, mentaalivalmennuksesta ja kaikesta järjestämisestä. Jack Bauerilla menee 24 tuntia pelastaa maailma. Sinulta se hoituisi tunnissa, loppu aika on varattu tyttösäbälle.
Kiitos joukkueelliselle ihania naisia, joiden kanssa on ollut ilo pelata. Myös niille, jotka ovat taipaleen aikana siirtyneet muihin seuroihin. Toivottavasti moni teistä jatkaa, mutta on tarvittaessa vielä valmis HiPa-paitaan. Sitten joskus. ;)
Timmi rotta kiittää ja kuittaa!
Toimitsijapöydän tervehdys :)