Käytiin Ilmajoella, oli kiva bussireissu! Oikeastaan mitään muuta hyvää reissussa ei sitten ollutkaan, sillä molemmista otteluista tuli kunnolla kuokkaan. Ensin Blue Fox kuritti naikkosia 5-0 ja parin tunnin päästä SB Vaasa II hurjasteli 6-1 voittoon. Tappioista masentuneena sovittiin, että seuraavien pelien jälkeen on pakko järjestää saunailta/pikkujoulu, ei auta mikään! Noh, kerrotaan nyt jotain peleistäkin!
Blue Fox - HiPa 5-0 (1-0, 3-0, 1-0)
Pari kuukautta sitten Kannuksessa käyty harjoitusmatsi antoi odottaa meiltä enemmän. Vaikka takkiin tuli silloinkin, niin parannettavaa jäi reilusti ja Ilmajoelle lähtiessä tuntui, että tänään on mahdollisuus yllättää. Taktiikkana oli pitää peli rauhallisena ja pitää mahdollisimman paljon palloa, jotta se ei kulkeudu Foxin ahneille hyökkääjille. Aluksi kaikki sujuikin mallikkaasti, mutta vähitellen Blue Fox ajoi meidät loukkuun kuin hiiret.
Ensimmäisen erän jälkeen tilanne oli vain 1-0, mutta toisen erän alkuun vaaralliseksi tiedetty Maria Hillberg pääsi iskemään kahdesti. Maaleja olisi voinut tulla enemmänkin, sillä pallokontrolli siirtyi koko ajan enemmän vastustajalle ja sitä myötä vetojakin sateli vähän sieltä sun täältä.
Vetojen lisäksi sateli vähän muutakin. Vaikka uusikaarlepyyläisten fyysinen pelitapa tunnetaan ja muistetaan, se yllättää ja ärsyttää aina yhtä paljon. Häviäjänä ei tietenkään ole kauheasti varaa valittaa, mutta mitään muuta joukkuetta vastaan mailat ja kyynärpäät eivät kolise yhtä paljon, vaikka välillä pelit melkoista kendoa ovatkin. Tässäkin pelissä aukesi silmäkulmaa, kämmentä, sormea ja polvea verille asti. Eipä sillä, kapun mustasilmä keräsi respectiä ainakin Seinäjoen ABC:lla!
Monotoniset tuomarit eivät jäähyjä jaelleet, joten ilmeisesti peli säilyi kuitenkin reiluna. Kun kettujen ykkösvitja pääsi vauhtiin, se nakkasi vielä pari maalia lisää. Muutenkin pyöritys oli välillä kuin maailmanpyörästä: Välillä ehti ihastelemaan vastustajan liikkuvuutta ja pallovarmuutta, mutta suurimman osan ajasta meno vain huimasi. Ei Blue Fox siis pelkällä fyysisyydellä peliä vienyt, vaan olihan ne vähän parempia. Tosin vain yhden valovuoden. Senhän nyt kuroo hetkessä kiinni!
HiPa - SB Vaasa II (1-0, 0-4, 0-2)
Vaasan kakkosjoukkuetta oltiin ehditty seurata parin ottelun verran ja sitä kautta todettu, että kakkonen on ykkönen. Heidän vahvuutenaan näytti olevan kokemus, jota ei ikinä pitäisi aliarvioida.
Peli lähti meidän osalta hyvin käyntiin. Pallo ja jalka liikkuivat mukavasti, ja peli pyöri vaasalaisten alueella. Kymmenen minuutin jälkeen Laura latoi 1-0 johto-osuman Kirsin syötöstä. Tämän jälkeen meikäläisten askel alkoi painaa melko kohtalokkaasti. Ensimmäinen erä sinniteltiin ja luotiin tukku hyviä tilanteita, joista olisi voinut tehdä muutaman osuman lisää. Toiseen erään Vaasa tuli korkealla karvauksella, joka myrkytti meidän avauspelin täysin. Vajaassa viidessä minuutissa vaasalaisten johto kasvoi 1-4:ään. Viimeinen erätauko menikin ihmetellessä, mihin se tatsi oikein katosi.
Kolmas erä meni ainakin allekirjoittaneen osalta niin sumussa, ettei mieleen jäänyt muuta kuin maitohapot. Pöytäkirjasta urkittuna näyttää, että Vaasa pussitti vielä kahdesti. Oli meilläkin muutama tekopaikka, joista ainakin Roosan, Puiston ja Lauran yritykset olivat melko lähellä. Vaasalaisilta mitään pois ottamatta täytyy todeta, että oltiin kyllä todella kaukana normaalitasosta. Täysin puhtaat paperit voinee antaa vain ennakkoluulottomasti debytoineille Elinalle ja Erikalle. Noilla näytöillä ei varmasti jää tyttöjen viimeiseksi reissuksi naisten matkassa! Toki aplodeerata voi myös kentän ulkopuolisille avuille manageri-Tiinalle ja Jarille, jolta bussiperuuttaminen alkaa sujua melko mallikkaasti.
Blue Fox - HiPa 5-0 (1-0, 3-0, 1-0)
Pari kuukautta sitten Kannuksessa käyty harjoitusmatsi antoi odottaa meiltä enemmän. Vaikka takkiin tuli silloinkin, niin parannettavaa jäi reilusti ja Ilmajoelle lähtiessä tuntui, että tänään on mahdollisuus yllättää. Taktiikkana oli pitää peli rauhallisena ja pitää mahdollisimman paljon palloa, jotta se ei kulkeudu Foxin ahneille hyökkääjille. Aluksi kaikki sujuikin mallikkaasti, mutta vähitellen Blue Fox ajoi meidät loukkuun kuin hiiret.
Ensimmäisen erän jälkeen tilanne oli vain 1-0, mutta toisen erän alkuun vaaralliseksi tiedetty Maria Hillberg pääsi iskemään kahdesti. Maaleja olisi voinut tulla enemmänkin, sillä pallokontrolli siirtyi koko ajan enemmän vastustajalle ja sitä myötä vetojakin sateli vähän sieltä sun täältä.
Vetojen lisäksi sateli vähän muutakin. Vaikka uusikaarlepyyläisten fyysinen pelitapa tunnetaan ja muistetaan, se yllättää ja ärsyttää aina yhtä paljon. Häviäjänä ei tietenkään ole kauheasti varaa valittaa, mutta mitään muuta joukkuetta vastaan mailat ja kyynärpäät eivät kolise yhtä paljon, vaikka välillä pelit melkoista kendoa ovatkin. Tässäkin pelissä aukesi silmäkulmaa, kämmentä, sormea ja polvea verille asti. Eipä sillä, kapun mustasilmä keräsi respectiä ainakin Seinäjoen ABC:lla!
Monotoniset tuomarit eivät jäähyjä jaelleet, joten ilmeisesti peli säilyi kuitenkin reiluna. Kun kettujen ykkösvitja pääsi vauhtiin, se nakkasi vielä pari maalia lisää. Muutenkin pyöritys oli välillä kuin maailmanpyörästä: Välillä ehti ihastelemaan vastustajan liikkuvuutta ja pallovarmuutta, mutta suurimman osan ajasta meno vain huimasi. Ei Blue Fox siis pelkällä fyysisyydellä peliä vienyt, vaan olihan ne vähän parempia. Tosin vain yhden valovuoden. Senhän nyt kuroo hetkessä kiinni!
HiPa - SB Vaasa II (1-0, 0-4, 0-2)
Vaasan kakkosjoukkuetta oltiin ehditty seurata parin ottelun verran ja sitä kautta todettu, että kakkonen on ykkönen. Heidän vahvuutenaan näytti olevan kokemus, jota ei ikinä pitäisi aliarvioida.
Peli lähti meidän osalta hyvin käyntiin. Pallo ja jalka liikkuivat mukavasti, ja peli pyöri vaasalaisten alueella. Kymmenen minuutin jälkeen Laura latoi 1-0 johto-osuman Kirsin syötöstä. Tämän jälkeen meikäläisten askel alkoi painaa melko kohtalokkaasti. Ensimmäinen erä sinniteltiin ja luotiin tukku hyviä tilanteita, joista olisi voinut tehdä muutaman osuman lisää. Toiseen erään Vaasa tuli korkealla karvauksella, joka myrkytti meidän avauspelin täysin. Vajaassa viidessä minuutissa vaasalaisten johto kasvoi 1-4:ään. Viimeinen erätauko menikin ihmetellessä, mihin se tatsi oikein katosi.
Kolmas erä meni ainakin allekirjoittaneen osalta niin sumussa, ettei mieleen jäänyt muuta kuin maitohapot. Pöytäkirjasta urkittuna näyttää, että Vaasa pussitti vielä kahdesti. Oli meilläkin muutama tekopaikka, joista ainakin Roosan, Puiston ja Lauran yritykset olivat melko lähellä. Vaasalaisilta mitään pois ottamatta täytyy todeta, että oltiin kyllä todella kaukana normaalitasosta. Täysin puhtaat paperit voinee antaa vain ennakkoluulottomasti debytoineille Elinalle ja Erikalle. Noilla näytöillä ei varmasti jää tyttöjen viimeiseksi reissuksi naisten matkassa! Toki aplodeerata voi myös kentän ulkopuolisille avuille manageri-Tiinalle ja Jarille, jolta bussiperuuttaminen alkaa sujua melko mallikkaasti.