Edellisturnauksen vaikeudet olivat muisto vain, kun naiset pyyhälsivät kahteen voittoon syyskauden viimeisessä turnauksessa Nurmossa. Ensin kaatui Alavus 3-1 ja tuntia myöhemmin sarjakärki ISB Ilmajoki 5-2. Useiden loukkaantumisten vaivaama tiimi kaipasi kipeästi onnistumisia, ja niitä pelit tarjosivatkin alusta asti. Iloista oli etenkin se, että joukkuepeli kulki ja onnistumisia tuli laajalla rintamalla. Naiset suuntaavat siis hyvillä mielin joulutauolle.
Ennen kahden viikon kinkkumättöä on kuitenkin syytä hehkuttaa hieman hyvin sujunutta pelireissua. Joukkue ei saanut bussikammoa edelliskerran kokemuksista, joten tälläkin kertaa päädyttiin linkkareissuun. Sen verran sentään viisastuttiin, että matka taittui perinteisellä linja-autolla, ja kuskikin oli reipas, kohtelias, hyvin levännyt ja vieläpä kartalla. Perfect!
Lähtökohdat peleihin olivat joiltain osin murheelliset, sillä Iida-kapun lisäksi myös Elina onnistui telomaan polvensa siihen kuntoon, että kausi laitettiin jouluksi pakettiin. Saijakin oli tällä kertaa polvivaivaisena sivussa, mutta kuntoutunee sentään loppukaudeksi. Sentterikalusto laitettiin Nurmon turnaukseen kerralla uusiksi, sillä Meisi jäi niin ikään kotipuoleen potemaan purukalustoaan. Kaista joutui pyörittelemään kentät uuteen uskoon, mutta Welhona onnistui siinä tietenkin erinomaisesti.
HiPa - SC Alavus 3-1 (2-0, 0-1, 1-0)
Päivän ensimmäinen vastus oli viime kaudella sarjaa hallinnut ja ykkösdivarikarsintoihin tempaissut SC Alavus. Oltiin ehditty tutustua kovasti muuttuneen joukkueen peleihin jo aiemmissa turnauksissa, ja senpä vuoksi meillä oli jonkinlainen vainu vastustajan pelitavasta.
Jo alku osoitti, että oltiin huomattavasti paremmalla jalalla liikkeellä. Lieko tämä sitten Kapun ansiota, joka lukuisista polvivaivoista sisuuntuneena oli suunnitellut alkulämpöjä kaksi viikkoa. Jostainhan se on peli-ilo revittävä Kapu-raukankin! Noh, takaisin peliin. Kentällä oli yllättävän paljon tilaa ja maltettiin ensimmäisessä erässä rakentaa peliä meille jopa epätyypillisen rauhallisesti lattiaa pitkin. Paikkojakin siunaantui yllin kyllin, kun lähes jokainen kävi jostakin kulmasta kokeilemassa. Ensimmäinen osuma syntyi trafiikista huolimatta vasta erän lopulla. Terhi pääsi ajamaan Marjon pudotuksesta keskeltä sisään ja sijoitti pallon alakulmaan. Tästä hyvästä Kaista palkitsi kuuliaan pakin Muumi-limsalla kotimatkalla. Seuraavaa maalia ei ehditty odottaa kuin kahdeksan sekuntia, kun Sonja purjehti aloituksesta maalintekoon. Syöttäjää tähän ei löytynyt, vaikka Anu aloituksen nappasikin.
Ottelun toinen erä oli meiltä nihkeä. Alavus pääsi kaventamaan heti erän alussa meidän lepsuillessa. Hetkeä myöhemmin vastustajalle oli tarjolla myös ylivoimaa, mutta se selvitettiin mallikkaasti. Meidän peli meni puskemiseksi ja liian vaikeiden paikkojen hakemiseksi. Päätöserään lähdettiin taas yksinkertaisista asioista liikkeelle, ja helpottava kolmas maali ajassa 35.09 käänsi ottelun ainakin jollain tasolla meille. Sentterinä mainiosti onnistunut Jossu syötti ja PP kiitti. Alavus koetti lopussa kiriä sekä ylivoimalla että ilman maalivahtia, mutta hoidettiin homma tyylikkäästi loppuun. Jos nyt jotain parannettavaa jäi, niin ehkä siihen tyhjään maaliin olisi voinut meikäläisistä joku osua, vaikka lopputuloksen kannalta se olikin merkityksetöntä. Meidän parhaana palkittiin koko pelin ajan töitä muurahaisen lailla paiskinut Roosa. Mukava jo kohtuullisen leppoinen peli, josta ansaittiin voitto.
Tilastot:
1-0 Terhi (Marjo)
2-0 Sonja Pu.
2-1 SC Alavus
3-1 Titta (Jossu)
ISB - HiPa 2-5 (1-1, 0-2, 1-2)
Iltapeli ISB:tä vastaan mietitytti kovasti. Uusien upeiden Hipa-pantojen suojissa pyöri ajatuksia siitä, millä ilveellä koko kauden ilman tappiota kulkenut ISB oikein selätettäisiin. Kaista piirsi taululle riittävän yksinkertaiset viivat, kanisteri täytettiin ja vietiin penkin päähän, keuhkot vedettiin täyteen Nurmohallin tunkkaista sisäilmaa, ja siitä se sitten lähti.
ISB:n vahva alku ei yllättänyt, mutta siitä huolimatta yllätti. Vähän niin kuin joululahja, jonka tietää jo etukäteen saavansa. Pitäähän siitä silti muodon vuoksi yllättyä. Häh.. No, joka tapauksessa ISB vei ensimmäisen viisiminuuttisen nimiinsä ja kruunasi sen 1-0 osumalla. Meidän kaksi kenttää jaksoivat puskea hyvin vastaan, ja kohta Jenna survaisikin tasoituksen Puiston syötöstä. Avauserässä ei enempää maaleja nähty, mutta tempo oli kyllä tiukka. Syötönkatkoja oli paljon puolin ja toisin, ja se teki pelistä aaltoilevaa.
Ottelu jatkui toisessakin erässä tasaväkisenä. Mututuntumaksi jäi, että ISB rakensi enemmän paikkoja, mutta meille jäi paljon vastaiskun mahdollisuuksia. Ajassa 22.40 Jossu sivalsi meidät keskeltä 2-1 johtoon, ja aivan erän lopulla Marjo siirsi meidät kahden maalin karkumatkalle, mikä antoi hieman uskallusta loppupeliin. Ilmajokiset onnistuivat meidän pyristelyistä huolimatta kaventamaan tilanteeksi 2-3, kun peliä oli jäljellä vajaat kymmenen minuuttia.
Toisen pelin viimeiset minuutit alkoivat painaa jaloissa aikalailla. Meidän voitontahto oli kuitenkin tässä matsissa selkeästi korkeimmillaan tällä kaudella. Verrattuna esimerkiksi edellisturnauksen SB Vaasa -peliin ei voi kuin ihmetellä, miten paljon taso voikaan heitellä pelkästä lönköttelystä uhrautuvaan ja nokkelaan pallotteluun. Tuon yhden ylimääräisen vaihteen sekä aikalisistä siunaantuneen lisähapen turvin kestettiin ISB:n viimeinenkin rynnistys. Vaikka kahden kentän voimin pääosin mentiinkin, ei sovi unohtaa myöskään kolmosen tarjoamaa pientä mutta tärkeää tukea. "Junnut" alkavat osoittaa laajalla rintamalla, että pystyvät paikkaamaan isotkin kokoonpanomuutokset ongelmitta. Viisi minuuttia ennen loppua Sonja ja meidän parhaana palkittu tehohiiri Jossu järjestelivät meidän neljännen maalin. Lopullisen niitin 2-5:een iski Marjo Pöyhtärin ”kuuden sekunnin kaaripallosta”.
Tilastot:
1-0 ISB
1-1 Jenna (Sonja Pu.)
1-2 Jossu (Titta)
1-3 Marjo (Jossu)
2-3 ISB
2-4 Sonja Pu. (Jossu)
2-5 Marjo (Sonja Pö.) TM
Kyllä kelpasi hymyillä pelien jälkeen! Kaikki jäi kentälle, ja onneksi manitseri-Tiina oli kerrankin hyvän pelin aikaan kameran varressa. Ihan ei neljä pistettä riittänyt meille mahantäytteeksi, vaan piti vielä herkutella Viidakkokuninkaan lehtipihvillä sun muilla mätöillä pelien päätteeksi. Bussissa saatiin vielä valkulta kehut, sekös lämmitti. Vastalahjaksi Kaista sai toki omat jouluiset lämmikkeensä!
Sarjataulukko pysyi tasaisena, vaikka järjestys vaihtuikin. Kärjessä keikkuu nyt Blue Fox pisteen erolla Crusadersiin ja meihin. Vielä yhdet pelit ja ensimmäinen kierros on pelattu. Näyttää siltä, että sarja on yhtä tasainen kuin edellisvuonnakin. Pelit ovat menneet kivasti ristiin, eikä ennakointia kannata paljolti harrastaa. Jännäksi menee!
Ja hei, hyvää joulua kaikille! :)
Ennen kahden viikon kinkkumättöä on kuitenkin syytä hehkuttaa hieman hyvin sujunutta pelireissua. Joukkue ei saanut bussikammoa edelliskerran kokemuksista, joten tälläkin kertaa päädyttiin linkkareissuun. Sen verran sentään viisastuttiin, että matka taittui perinteisellä linja-autolla, ja kuskikin oli reipas, kohtelias, hyvin levännyt ja vieläpä kartalla. Perfect!
Lähtökohdat peleihin olivat joiltain osin murheelliset, sillä Iida-kapun lisäksi myös Elina onnistui telomaan polvensa siihen kuntoon, että kausi laitettiin jouluksi pakettiin. Saijakin oli tällä kertaa polvivaivaisena sivussa, mutta kuntoutunee sentään loppukaudeksi. Sentterikalusto laitettiin Nurmon turnaukseen kerralla uusiksi, sillä Meisi jäi niin ikään kotipuoleen potemaan purukalustoaan. Kaista joutui pyörittelemään kentät uuteen uskoon, mutta Welhona onnistui siinä tietenkin erinomaisesti.
HiPa - SC Alavus 3-1 (2-0, 0-1, 1-0)
Päivän ensimmäinen vastus oli viime kaudella sarjaa hallinnut ja ykkösdivarikarsintoihin tempaissut SC Alavus. Oltiin ehditty tutustua kovasti muuttuneen joukkueen peleihin jo aiemmissa turnauksissa, ja senpä vuoksi meillä oli jonkinlainen vainu vastustajan pelitavasta.
Jo alku osoitti, että oltiin huomattavasti paremmalla jalalla liikkeellä. Lieko tämä sitten Kapun ansiota, joka lukuisista polvivaivoista sisuuntuneena oli suunnitellut alkulämpöjä kaksi viikkoa. Jostainhan se on peli-ilo revittävä Kapu-raukankin! Noh, takaisin peliin. Kentällä oli yllättävän paljon tilaa ja maltettiin ensimmäisessä erässä rakentaa peliä meille jopa epätyypillisen rauhallisesti lattiaa pitkin. Paikkojakin siunaantui yllin kyllin, kun lähes jokainen kävi jostakin kulmasta kokeilemassa. Ensimmäinen osuma syntyi trafiikista huolimatta vasta erän lopulla. Terhi pääsi ajamaan Marjon pudotuksesta keskeltä sisään ja sijoitti pallon alakulmaan. Tästä hyvästä Kaista palkitsi kuuliaan pakin Muumi-limsalla kotimatkalla. Seuraavaa maalia ei ehditty odottaa kuin kahdeksan sekuntia, kun Sonja purjehti aloituksesta maalintekoon. Syöttäjää tähän ei löytynyt, vaikka Anu aloituksen nappasikin.
Ottelun toinen erä oli meiltä nihkeä. Alavus pääsi kaventamaan heti erän alussa meidän lepsuillessa. Hetkeä myöhemmin vastustajalle oli tarjolla myös ylivoimaa, mutta se selvitettiin mallikkaasti. Meidän peli meni puskemiseksi ja liian vaikeiden paikkojen hakemiseksi. Päätöserään lähdettiin taas yksinkertaisista asioista liikkeelle, ja helpottava kolmas maali ajassa 35.09 käänsi ottelun ainakin jollain tasolla meille. Sentterinä mainiosti onnistunut Jossu syötti ja PP kiitti. Alavus koetti lopussa kiriä sekä ylivoimalla että ilman maalivahtia, mutta hoidettiin homma tyylikkäästi loppuun. Jos nyt jotain parannettavaa jäi, niin ehkä siihen tyhjään maaliin olisi voinut meikäläisistä joku osua, vaikka lopputuloksen kannalta se olikin merkityksetöntä. Meidän parhaana palkittiin koko pelin ajan töitä muurahaisen lailla paiskinut Roosa. Mukava jo kohtuullisen leppoinen peli, josta ansaittiin voitto.
Tilastot:
1-0 Terhi (Marjo)
2-0 Sonja Pu.
2-1 SC Alavus
3-1 Titta (Jossu)
ISB - HiPa 2-5 (1-1, 0-2, 1-2)
Iltapeli ISB:tä vastaan mietitytti kovasti. Uusien upeiden Hipa-pantojen suojissa pyöri ajatuksia siitä, millä ilveellä koko kauden ilman tappiota kulkenut ISB oikein selätettäisiin. Kaista piirsi taululle riittävän yksinkertaiset viivat, kanisteri täytettiin ja vietiin penkin päähän, keuhkot vedettiin täyteen Nurmohallin tunkkaista sisäilmaa, ja siitä se sitten lähti.
ISB:n vahva alku ei yllättänyt, mutta siitä huolimatta yllätti. Vähän niin kuin joululahja, jonka tietää jo etukäteen saavansa. Pitäähän siitä silti muodon vuoksi yllättyä. Häh.. No, joka tapauksessa ISB vei ensimmäisen viisiminuuttisen nimiinsä ja kruunasi sen 1-0 osumalla. Meidän kaksi kenttää jaksoivat puskea hyvin vastaan, ja kohta Jenna survaisikin tasoituksen Puiston syötöstä. Avauserässä ei enempää maaleja nähty, mutta tempo oli kyllä tiukka. Syötönkatkoja oli paljon puolin ja toisin, ja se teki pelistä aaltoilevaa.
Ottelu jatkui toisessakin erässä tasaväkisenä. Mututuntumaksi jäi, että ISB rakensi enemmän paikkoja, mutta meille jäi paljon vastaiskun mahdollisuuksia. Ajassa 22.40 Jossu sivalsi meidät keskeltä 2-1 johtoon, ja aivan erän lopulla Marjo siirsi meidät kahden maalin karkumatkalle, mikä antoi hieman uskallusta loppupeliin. Ilmajokiset onnistuivat meidän pyristelyistä huolimatta kaventamaan tilanteeksi 2-3, kun peliä oli jäljellä vajaat kymmenen minuuttia.
Toisen pelin viimeiset minuutit alkoivat painaa jaloissa aikalailla. Meidän voitontahto oli kuitenkin tässä matsissa selkeästi korkeimmillaan tällä kaudella. Verrattuna esimerkiksi edellisturnauksen SB Vaasa -peliin ei voi kuin ihmetellä, miten paljon taso voikaan heitellä pelkästä lönköttelystä uhrautuvaan ja nokkelaan pallotteluun. Tuon yhden ylimääräisen vaihteen sekä aikalisistä siunaantuneen lisähapen turvin kestettiin ISB:n viimeinenkin rynnistys. Vaikka kahden kentän voimin pääosin mentiinkin, ei sovi unohtaa myöskään kolmosen tarjoamaa pientä mutta tärkeää tukea. "Junnut" alkavat osoittaa laajalla rintamalla, että pystyvät paikkaamaan isotkin kokoonpanomuutokset ongelmitta. Viisi minuuttia ennen loppua Sonja ja meidän parhaana palkittu tehohiiri Jossu järjestelivät meidän neljännen maalin. Lopullisen niitin 2-5:een iski Marjo Pöyhtärin ”kuuden sekunnin kaaripallosta”.
Tilastot:
1-0 ISB
1-1 Jenna (Sonja Pu.)
1-2 Jossu (Titta)
1-3 Marjo (Jossu)
2-3 ISB
2-4 Sonja Pu. (Jossu)
2-5 Marjo (Sonja Pö.) TM
Kyllä kelpasi hymyillä pelien jälkeen! Kaikki jäi kentälle, ja onneksi manitseri-Tiina oli kerrankin hyvän pelin aikaan kameran varressa. Ihan ei neljä pistettä riittänyt meille mahantäytteeksi, vaan piti vielä herkutella Viidakkokuninkaan lehtipihvillä sun muilla mätöillä pelien päätteeksi. Bussissa saatiin vielä valkulta kehut, sekös lämmitti. Vastalahjaksi Kaista sai toki omat jouluiset lämmikkeensä!
Sarjataulukko pysyi tasaisena, vaikka järjestys vaihtuikin. Kärjessä keikkuu nyt Blue Fox pisteen erolla Crusadersiin ja meihin. Vielä yhdet pelit ja ensimmäinen kierros on pelattu. Näyttää siltä, että sarja on yhtä tasainen kuin edellisvuonnakin. Pelit ovat menneet kivasti ristiin, eikä ennakointia kannata paljolti harrastaa. Jännäksi menee!
Ja hei, hyvää joulua kaikille! :)