HiPa - SB Vaasa I 6-3 (1-0, 2-0, 3-3)
Vaasalaisten ”ykkösjoukkuetta” on koeteltu tämän kauden sarjassa, sillä joukkue on onnistunut nappaamaan vain yhden tasuripisteen 13 pelatusta ottelusta. Tulos ei ole aina vastannut vaasalaisten otteita kentällä, ja siksi meillä ei ollut syytä lähteä hakemaan helppoja pisteitä.
Kannuksen kotiluola on kuitenkin aina ollut kotijoukkueelle melko suosiollinen paikka pelata. Pienen kentän kujeet olivat nytkin alusta asti hyvin hallinnassa, ja johtoon meidät värkkäsi viime kaudella komiat tehot napsinut kaksikko Puisto-Iida.
Toisessa erässä pelin sävelet alkoivat selkiytyä jopa vähemmän musikaalisille, kun ensin Marjo vei meidät 2-0 johtoon Jossun passista ja hetken päästä takaisin kehiin palannut Laura sörkki maalin kulmalta 3-0 osuman. Tehtiin siis puolessatoista erässä saman verran maaleja kuin parissa viime turnauksessa kokonaisuudessaan. Peli kulki niin mallikkaasti, että oikein harmitti, ettei himankalaisyleisö ollut vaivautunut nousemaan punkistaan meitä kannustamaan. Hävetköön kaikki. (Peli on muuten videolla. Vuokraa ja sponsoroi!)
Viimeisen erän viisiminuuttisen jälkeen herättiin todellisuuteen, kun vastustaja kävi näpyttelemässä niin ikään muutamat maalit. Onneksi meidän maalintekijärintama oli tänään hekumallisessa vireessä, eikä SB Vaasasta lopulta ollut voittajaksi kolmannessakaan kohtaamisessa. Ajassa 35.54 Laura lisäsi meidän johtoa 4-1:een, ja kaksi viimeistä osumaa viimeisteli hattutemppuun yltänyt Puisto Meisin syötöistä. Osittain kadoksissa ollut, yleensä Puiston käsikynkässä vahvasti kulkeva maalivainu siis löytyi toden teolla. Liekö kulkeutunut samalla Kainuun junalla takaisin Himangalle kuin neidin muukin omaisuus..?
Tilastot:
1-0 Puisto (Iida)
2-0 Marjo (Jossu)
3-0 Laura
3-1 SB Vaasa
4-1 Laura
4-2 SB Vaasa
5-2 Puisto (Kaisa)
5-3 SB Vaasa
6-3 Puisto (Kaisa)
HiPa -– SB Vaasa II 2-3 (1-1, 0-2, 1-0)
Ensimmäisen hyvin menneen pelin jälkeen tästäkin matsista oli kiva kutina. Eikä tietenkään voitu olla iloitsematta siitäkin, että vaasalaisilla oli mukanaan huikeat kahdeksan kenttäpelaajaa. Täytyy kyllä ihmetellä, miten he siitä huolimatta jaksoivat painaa peliä meidän päätyyn. Vaikka meillä ei ollut hätää koko pelin aikana, muutamalla lipsahduksella Vaasakin pääsi yrittämään melko hienoista maalipaikoista. Onneksi Maija oli viimeisenä muurina paikkaamassa sitä, mikä meiltä pakeilta tuppaa unohtumaan: puolustaminen.
Ensimmäisenä maalinteon aloittikin Vaasa jo puolentoista minuutin pelin jälkeen. Onneksi sokkialku saatiin kuitattua jo muutama minuutti myöhemmin hieman onnekkaasti, kun pallo lipsahti vaasalaisten pömpeliin Marjon karvauksen ja vaasalaisten pakin kautta. Hyvä, että joskus näinkin. On niitä mennyt ohikin (ja yli) aika paljon!
Toisen erän alkuminuutit ovat yleensä pelin maalirikkaimpia, ja niin ne olivat nytkin. Harmi sinänsä, että vain Vaasa onnistui käyttämään tuon ajan hyödykseen. Vieraiden 3-1 johto toi jo mieleen kauden edelliset kohtaamiset, joissa Vaasa on tasaisen alun jälkeen kirinyt lopulta selkeään voittoon.
Mahdollisesti kotikaukalon tuomien lisäenergioiden voimin onnistuttiin loputa punnertamaan kavennus neljä minuuttia ennen ottelun loppua. Tärkeän börsän taiteili jokapaikan-Jossun syötöstä Meisi, jonka kädet sen kuin vain pehmenevät pehmenemistään, mitä pidemmälle kausi etenee. Tähtihallissa ne ovat jo pelkkää pumpulia. Mutta mutta, Meisin käsistä vielä hetkeksi peliin! Iida otti vielä aikalisän, jonka jälkeen saatiin ihan hieno syke vielä päälle, mutta niin vain vaasalaiset jaksoivat puolustaa voiton. Vähän jäi harmittamaan, niin pienestä se oli kiinni. EHKÄ ensi kaudella sitten..
Tilastot:
0-1 SB Vaasa II
1-1 Marjo
1-2 SB Vaasa II
1-3 SB Vaasa II
2-3 Kaisa (Jossu)
PS. Lopuksi pieni arvoitus: Mikä on ainoa oikea tapa lopettaa kotiturnauslauantai maailman hienoimman joukkueen kesken..? <3