12.11.2011. Tuo upea lauantaipäivä merkitään HiPan naisten historiikkiin päivänä, jolloin iso ja raksu naapuriseura Nibacos kaatui ensimmäistä kertaa ikinä. Kaikkihan haluavat tietää, miten tähän päädyttiin, joten paras aloittaa alusta!
Kaista joutui jättämään Vaasan reissun väliin, joten taktiikat oli laadittu jo perjantain reeneissä. Ja hyvät taktiikat olikin, sillä alusta asti homma toimi eikä Nibacos päässyt pyörittämään kilpparipakkaa yhtä sekaisin kuin viimeksi. Päinvastoin voisi jopa sanoa, että alusta asti otettiin peli haltuun ja luotiin tasaisesti maalipaikkoja. Ensimmäisen erän ainoa maali syntyi ajassa 7.58, kun Nibacos-maalin eteen järjestettiin hässäkkä, josta pallo löysi tiensä maaliin. Se onnekas pirulainen merkittiin omaksi maaliksi, mutta huhujen mukaan Maarit olisi ollut innokkaimpana lapioimassa palloa pömpeliin.
Toisessa erässä Nibacos oli monta kertaa lähellä tulla tasoihin, mutta johto piti. Tästä on kiittäminen ainakin senttereitä, jotka kyykkivät mailojensa kanssa kentän pinnassa estäen vaarallisimmat poikkarit. Näytti pitkään siltä, ettei erässä tule maaleja, mutta viimeisen minuutin alkaessa saatiin vapari hyvältä paikalta. Kun me muut kentällisen jäsenet nosteltiin juuri koipia laidan yli kentän puolelle, Jossu oli ehtinyt huitaista pallon pisteeltä yläbörsään. Juu juu, huitaisu se todella oli ja niin nopea, että maalintekijä itse unohti tuulettaa ennalta sovitulla tavalla. Noh, 2-0 enivei!
Vikalla erätauolla Iida-kapu teroitti silmät leiskuen, että mitä tahansa tapahtuu, johtoa ei menetetä. Viimeksi Nibbarit tuli 3-0 tilanteesta tasoihin ja ohi. Kaikki nyökyttelivät ymmärtäväisinä, mutta.. 25 sekuntia myöhemmin tilanne oli 2-2. Voin kertoa, että ketutti. Me katkerat pierut menimme mokomasta vähän lukkoon, mutta onneksi ratkaisijoita löytyy! Hädän hetkellä koko päivän pirteästi esiintynyt Kirsi syötti Anna-Marille, joka niittasi tilanteeksi 3-2. Kyllä kelpasi taas hymyillä kolme minuuttia, jolloin Nibacos tuli pyörityksen päätteeksi taas tasoihin. Näin muutama päivä myöhemmin tuntuu, että oli oikeastaan mahtavaa, että juuri Nibacosta vastaan matsista tuli niin tiukka. Silloin kentällä laahustaessa lähinnä itketti.
Onneksi tämän tarinan lopuksi voi heittää kaikkien opetuksien esiäidin: lopussa kiitos seisoo! Saatiin jollain ihme keinolla armoton pyöritys päälle, jonka päätteeksi allekirjoittanut kävi uransa huipulla: 4-3:een jostain maskin takaa Jossun tiputuksesta! Harmi, että sillä ylimielisyyden hetkellä kamera tallensi tuuletukset..
Mutta näin se siis kävi! Nibacos lyötiin hienolla pelillä, josta ei epäonnistujia löytynyt. Taktiikka toimi uskomattoman hyvin siihen nähden, miten vähän sitä on ehditty treenata. Ja silloin kuin se ei toiminut, jokainen kyykki vähän siellä missä apua tarvittiin. Upeaa uhrautumista! Tämä tietää hyvää ajatellen sitä viimeistä kamppailua, joka Nibacosta vastaan tällä kaudella vielä käydään!
Ottelun tilastot:
1-0 Oma maali
2-0 Jossu
2-1 Nibacos
2-2 Nibacos
3-2 Ansku (Kirsi)
3-3 Nibacos
4-3 Titta (Jossu)
HiPa-ISB Ilmajoki 1-3 (1-1, 0-0, 0-2)
Voitokkaan avausmatsin jälkeen käytiin lenkkeilemässä paikallisessa marketissa ihan vain tuulettumisen toivossa. Tuloksellinen reissu, mutta arvoitukseksi jää, veikö matkailu keskittymisen seuraavasta pelistä!
ISB on tuttu edelliskauden kahdesta kohtaamisesta, jotka päättyivät molemmat ilmajokelaisten hyväksi. Noista matseista oli muistissa, että joukkueessa palloilee paljon vikkeläkinttuista porukkaa.
Peliin lähdettiin siis selvin sävelin: ISB juoksee, juoksee ja juoksee, me joko läähätetään perässä tai syötellään rauhallisesti. Valittiin jälkimmäinen vaihtoehto, joka toimikin aluksi loistavasti! ISB:n nopeat hyökkääjät eivät saaneet juurikaan mitään vaarallista aikaiseksi ja pallo pyöri aika paljon meidän hallussa. ISB toki siirtyi neljän minuutin pelin jälkeen johtoon, mutta ei meiltäkään tilanteita puuttunut. Nopeat vastaiskut toimivat, ja niistä saatiin todella paljon laadukkaita maalintekotilanteita rakennelluksi. Yksi eksyi maaliinkiin asti, kun Roosa kinnasi tuttuun tapaansa maalin kulmalle ja tälläsi yhden vastahyökkäyksen päätteeksi punanutut tasoihin.
Tämänkin jälkeen paikkoja syntyi, ja esimerkiksi Marjon, Puiston ja Anun yritykset kävivät niiiiin lähellä, että vaihtopenkillä ehdittiin jo tuulettaa. Toisessa erässä peli olisi ilman muuta pitänyt ratkaista, sillä mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä enemmän ISB:n juoksuvoima tuli esiin. Samalla meidän puolustus alkoi huojua, ja ”taktiikka” vaihtui kenenkään huomaamatta ennalta pelättyyn perässä läähättämiseen.
ISB:n pyörittely teki meistä lopullisesti pirtelöä kolmannen erän puolivälissä, jolloin ei saatu enää pallonhallintaa toimimaan. Kolmattakin erää ehdittiin pelata kuitenkin kymmenisen minuuttia ennen seuraavaa osumaa. ISB pääsi iskemään maalin kulmalta johto-osuman. Tasoituksen hakeminen meni vähän kuskailuksi, eikä enää saatu todellisia tasoituspaikkoja. Lopulta ISB lopetti meikäläisten viimeisetkin pyristelyt 1-3 lisäosumalla. Ne jäivät myös ottelun loppulukemiksi.
Kokonaisuutena turnauksesta jäi kuitenkin hyvä fiilis. Ilmajoen turnauksessa nähdyn pohjanoteerauksen jälkeen nostettiin tasoa selvästi, ja taas uusia positiivisia asioita nousi esiin. Äkkiä mieleen tulevat ainakin Lauran hienot pelinrakennukset molemmissa peleissä sekä Meisin ja Kirsin upeat rauhoittelut hetkillä, joissa meiltä yleensä on nähty ilmaisia pallonmenetyksiä tai osoitteettomia syöttöjä. Onneksi nämä suoritukset jäivät nauhalle!
Ottelun tilastot:
0-1 ISB
1-1 Roosa (Titta)
1-2 ISB
1-3 ISB
PS. Lauantai-illan päättäneellä saunaillallakin SAATTOI tosin olla pieni vaikutus pelien jälkeisiin fiiliksiin.. Narttujen linkka suuntasi siis Vaasasta suoraan Hiekkasärkille, mutta se onkin jo toinen juttu se!
<3