Paitsi että silloin, kun kaiken on päässään kuvitellut marenkiunelmaksi, joku menee käytännössä varmasti pieleen. Päivän ensimmäistä jännitysnäytelmää ei nimittäin tarvinnut odottaa ihan Alavudelle asti, vaan se alkoi kotoisasti Kasikahvilan pihalla kellon ollessa noin 6.45 - 7.00. Iloinen puheensorina alkoi muuttua ihmettelyksi, kun kauan odotettua minibussia ei alkanutkaan näkyä. Jäätyneillä jäsenillä pomppiminen ei nimittäin kuulu prinsessojen toimenkuvaan!
Noh, kun bussi sitten viimein saapui, menivät molemmat osapuolet hetkeksi sanattomiksi. 23-paikkaiseen bussiin piti ennakkotietojen mukaan mahtua oikein hyvin joukkueellinen naisia kamoineen, mutta kuskin reaktiosta päätellen säbäjoukkueen koko tuli sittenkin yllätyksenä. Sen siitä saa, kun pitäjällä on vuosisatojen mittainen lentopallohistoria. Lopulta ne kaksi paikkaa, jotka jäivät yli, täytettiin parillakymmenellä toolbagilla. Tämä tarkoitti sitä, että esimerkiksi eväiden syömisestä oli ihan turha haaveilla, sillä koko kasa olisi räjähtänyt kosketuksesta. Myöskään jaloille ei siunaantunut liikkumatilaa. Mihinkäs sitä semmosta.
Matka pääsi lopulta alkamaan ja jatkui iloisesti seuraavat kaksikymmentä minuuttia, kunnes kuski koukkasi sivutielle. Edellisiltaisen asiakkaan avaimet piti kuulemma palauttaa. Asiakkaita oli riittänyt enemmältikin, sillä kuski oli ehtinyt nukkua kaksi tuntia. Turvavyöt kiinni. Samalla selvisi, että joku huonovointinen oli myös oksubebettänyt yhdelle penkeistä. Aikaa kului mukavasti arvaillessa, kenen takamuksen alla ylläri piili.
Vuorotellen torkahdellessa ja puutuneita jäseniä availlessa oltiin jo kohta Lapualla. Kiva, ei enää pitkästi! Jotenkin tuntui, että matka jatkui tämän jälkeen vielä ikuisuuden, joten alkoi kova karttojen syynäys. Piti vähän hieraista väsyneitä silmiä, kun GPS paikansi meidät Alajärvelle. Kuskin mukaan viikon vanha navigaattori teki tepposet ja ohjasi meidät extreme-reitille. Hupsista keikkaa! Alavudelle saavuttiin lopulta aikataulusta pahasti myöhässä, mutta saavuttiinpa sentään.
SB Vaasa II - HiPa 2-1 (0-0, 1-0, 1-1)
Kun porvaribussiin hyydyttämät tönkkökoivet saatiin verryteltyä, päästiin viimein tositoimiin. Moottorit eivät vain pysyneet vauhdissa mukana, sillä ensimmäinen erä oli melkoista jolkottelua. SB Vaasa olisi hyvin voinut rangaista meidän huolimattomuudesta pariin otteeseen. Ensimmäinen osuma syntyi kuitenkin vasta toisen erän lopulla, kun vaasalaiset onnistuivat pitkän pommituksen jälkeen. Meidän tasoitusmaali syntyi onneksi jo seuraavan erän alkuun, kun Meisi pääsi lataamaan Miian passista. Pallo muutti vielä onnekkaasti suuntaa Marjosta, jolle maali merkittiinkin.
Meille siunaantui kourallinen hyviä paikkoja, vaikka peli sinänsä oli ehkä kauden huonointa. Pelinrakentelu ei toiminut alkuunkaan, jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua muutenkaan. Oltiin myös aika ajoin pulassa Vaasan nopeiden hyökkääjien kanssa, jotka tykkäävät painaa päälle isolla rintamalla. Lopulta Vaasa ratkaisikin pelin ylivoimahyökkäyksellä, jota ei onnistuttu pysäyttämään.
Vähämaalinen peli, joka olisi pitänyt ilman muuta kääntää. Kuten Kaista pelin jälkeen totesi, meilläkin oli tarpeeksi paikkoja ratkaisuihin. Parketti, joka yllättää aina yhtä paljon, söi osan vedoista, ja osa lirui muutaman sentin ohi maalin. Yksi taisi käydä tolppaankin. Vaasalaiset munivat tilanteita meitäkin enemmän, mutta onnistuivat sen ratkaisevan verran paremmin.
Tilastot:
1-0 SB Vaasa II
1-1 Marjo (Meisi)
2-1 SB Vaasa II
HiPa - Crusaders 2-2 (0-2, 0-0, 2-0)
Toiseen taistoon lähdettiin vähän paremmista lähtökohdista, mutta se ei kyllä millään tavalla näkynyt kentällä. Päinvastoin. Crusaders oli ensimmäisessä erässä täysin ylivoimainen. Pelastuttiin useammalta maalilta lähinnä Maijan torjuntojen ansiosta ja siksi, että jähmetyttiin edes jonkinlaiseen puolustusmuodostelmaan. Crusaders meni 1-0 johtoon erän puolivälissä, ja pääsi erän lopulla kokeilemaan rankkaria. Hienot harhautukset päättyivät meidän onneksi tolppavetoon. Siitä seuranneella ylivoimalla vastustaja kuitenkin rankaisi, ja läksi parin maalin karkumatkalle.
Toiseen erään herättiin jo hieman taistelemaan, mutta maalipaikoille ei juurikaan päästy. Tuntui, että jossain vaiheessa homma meni puolustustaisteluksi, mutta sitten Ansku-Anu-Jenna-kolmikko esitti taisteluvaihdon, jolla herätti muunkin porukan. Päätöserän toisella minuutilla toivo heräsi Elinan osuman myötä. Yritettiin pitää vaasalaisten taiturimaiset otteet ruodussa ja iskeä vastaan. Ja kun Crusaders ei omista paikoistaan onnistunut, koko viikonlopun liekehtinyt Elina kävi tasoittamassa pelin 2-2:een. Pian tämän jälkeen Sonja oli tuikata meidät johtoon, mutta pallo stoppasi pienen miekkailun jälkeen maalinedusruuhkaan. Kumpikaan ei enää lopussa onnistunut, joten pisteet tasattiin. Päivän ainoa piste maistui ensimmäisen erän sähläämisen jälkeen todella hyvältä.
Tilastot:
0-1, 0-2 Crusaders
1-2 Elina
2-2 Elina
Pelien jälkeen alkoi perinteinen vääntö ruokailupaikasta. Osa haluaa pitsaa, osa hampparia, osa jotain oikeaa. Ja kah, Kuortaneen Neste tarjosi meille kaikkea tätä! Löydettiin jopa ensimmäisellä yrittämällä perille, kun kirottu Tomtom suljettiin. Bussissakin oli vähän väljempää, kun osa laukuista sullottiin johonkin suksiboksin näköiseen onteloon. Siinähän se paluumatka kului pikkujouluja suunnitellessa ja seuraavia pelejä miettiessä. Onneksi Miia ei vielä tässä vaiheessa tiennyt, että oksuylläri muhi persuksen alla. Se selvisi myöhemmin vaatteita haistellessa. Voimia! <3
Ps. Miten paljon voi piristää sellainen pieni ele, että kotijoukkue toivottaa vieraat tervetulleiksi konvehtirasian kera? Kiitos!