Aamu, väsy, naiset ja bussi
kamat, hymyt ja bussissa kuski.
Mitäpä sitä muuta tarvitsee täydelliseen päivän aloitukseen. Vaikka kymmenen maissa bussiin hypätessäkin jo hymyilytti, niin mahtoiko kukaan arvata, että päivästä tulisi vielä parempi. Jo linkassa meitä mietitytti pelejäkin enemmän Qmax Arenan koko. Roosa kertoi kauhutarinoita siitä, kuinka joukkueiden on ängettävä kahteen pukukoppiin. Kahteen! Tieto herätti suuria tunteita ja kysymyksiä, joista riitti spekuloitavaa koko matkan ajaksi. Roosa yritti jossain välissä pehmentää aiheuttamaansa kohua huomauttamalla, että onhan siellä silti yksi Pohjanmaan parhaista pelialust..NIIN MITÄ SITTEN?! Vain kaksi pukukoppia!
Perillä huomattiin, että tilaa oli todellakin vähän. Vessapaperia oli vielä vähemmän. Ulkona odottivat kuitenkin hyvät lämmittelymaastot, joten SC Alavus -peliin virittäytyminen ei mennyt ihan pipariksi. Itse asiassa saatiin todella hyvä pössis päälle. Sarjakärjen kaatoon lähdettiin luottavaisin mielin.
SC Alavus - Hipa 2-3 (2-0, 0-2, 0-1)
Itse peli alkoi meiltä jokseenkin mallikkaasti. Kentälliset toimivat ja pallo saatiin alusta asti liikkeelle. Alavuden rivit sen sijaan sekosivat parin minuutin pelin jälkeen, ja kentälle juoksi muutama pelaaja liikaa. Päästiin heti kokeilemaan ylivoimaa. No, Alavuksen alivoima toimi karvan verran paremmin, sillä Sanna Vehkapuro karkasi onnistuneesti läpiajoon. Ensimmäinen erä ei ollut meiltä huono, mutta palkintoa ei tullut. Alavus rokotti toistamiseen pari minuuttia ennen erän päätöstä, ja johti näin 2-0.
Tauolla yritettiin koota rivejä ja luoda uskoa siihen, että jossain vaiheessa on meidänkin vuoro. Onnistumista ei onneksi tarvinnut odotella pitkään, sillä muutamassa minuutissa kirittiin tasoihin Lauran ja Iidan maaleilla. Tasatilanteessa pystyttiin jo hengähtää. Eihän tämä niin pahalta näytäkään! Näin jälkikäteen muisteltuna hallittiin peliä ehkä hitusen enemmän ja luotiin hyviä vetopaikkoja. Alavuksen vahva maalivahtipeli oli tiedossa, joten trafiikkia maalin eteen pitikin saada. Toinen vastustajan vahvuus näytti olevan hyökkäyksiin tulo. Isoa rintamaa oli hankala pysäyttää, ja Alavus pääsikin kokeilemaan aika hyvistä paikoista. Onneksi lisäosumat jäivät puuttumaan.
Peli ratkesi kolmannen erän alussa vapariin, jonka Jossu laittoi nopeasti maalille. Pallo kimpoili onnellisesti sinne, minne kuuluikin, ja johdettiin 3-2. Nämä jäivät myös ottelun loppunumeroiksi. Sarjakärki kaatui hyvällä pelillä. Mukavaa edistystä oli myös se, että pystyttiin toteuttamaan Kaistan kesken pelin ehdottamat muutokset. Se ei aina ole ollut niin itsestään selvää!
Tilastot:
1-0 SC Alavus
2-0 SC Alavus
2-1 Laura (Iida)
2-2 Iida (Marjo)
2-3 Jossu
HiPa - Nibacos 3-2 (0-0, 2-0, 1-2)
Nibacosta vastaan on aina kiva lähteä pelaamaan. Ensimmäisestä pelistä haalitut pisteet pitivät tunnelman leppoisana, eikä ylimääräistä puristustakaan ollut. Peliä ennen luotu taktiikka tuntui hyvältä. Kopissa oli tilaa. Vessapaperiakin oli joku tuonut.
Joku positiivisuusintoilija voisi jo sanoa, että tuossa olisi Facebook-tilapäivityksen ainesta. Kaikki on niin ihanaa! <3
Peli käynnistyi kyttäillen ja palloa pyöritellen. Nibacos halusi totuttuun tapaan pitää palloa, mutta meidän puolustus piti aikasta hyvin. Saatiin muutamia hyviä katkoja, joista seurasi kivannäköistä myllytystä. Palloa olisi voinut kiskoa maaliin jo tässä vaiheessa, mutta eihän se niin helppoa ole. Tolpatkin taisivat kilistä, mutta niitähän lasketaan vain jälkipeleissä ja muissa muistelmissa. Ensimmäinen erä tahkottiin siis maalitonta, ja börsien makuun päästiin vasta toisessa erässä.
Punanuttujen juhlat aloitti huikean ottelun pelannut Kirsi, joka vippasi pallon yläpesään Jossun esityöstä. Iiitsellä oli kunnia jatkaa maalikarkeloita Kirsin loistavasta tiputuksesta. 2-0 johto oli ansaittu, mutta toki oli selvää, ettei kaiken nähnyt Nibacos-lauma aio luovuttaa pienestä pelaajamateriaalista huolimatta. Ennen viimeistä erää ei ollut mitään hätää, mutta viidentoista minuutin prässi piti vielä kestää.
Erän alku kääntyi kuitenkin meille, ja vieläpä aika komealla tavalla. Sonja passasi Lauralle, joka pääsi lämäämään furumaisen osuman. Lämyjä näkee näissä peleissä harvoin, meidän peleissä ei ikinä. Kaistan lupaamien palkkioiden siivittämänä kokeiluja alkaa ehkä tulla tiuhempaan! Lauran osuman jälkeen alettiin ehkä passivoitua liikaa, ja päästettiin Nibbarit liian helposti liian syvälle. Kavennusosuma kävi jo monta kertaa lähellä, kunnes viimein Rimpilä onnistui vaparikuviosta. Muutama minuutti myöhemmin Nibacos tuli maalin päähän ylivoimalla.
Pelin viimeiset minuutit tuntuivat aikamoisen pitkiltä omaa maalia varjellessa. Kaikesta kuitenkin näki, että pisteestäkään ei aiottu luopua. Oli mukava seurata, että jokainen jaksoi juosta puolustamaan ja tukalassakin pinteessä syöttöpaikkoja tarjottiin ahkerasti. Aikalisän avulla varmistettiin, että viimeiset viisitoista sekuntia tehdään vaarattomaksi. Niin siinä kävikin, ja kellon soidessa oli kiva patsastella kahden ottelun voittajana.
Tilastot:
1-0 Kirsi (Jossu)
2-0 Titta (Kirsi)
3-0 Laura (Sonja)
3-1 Nibacos
3-2 Nibacos
Linkkamatka kotiin kruunasi hienon päivän. Pukukoppien vähyyskään ei jaksanut enää haitata. Järjestäjä oli onnistunut pienten tilojen kanssa lopulta hyvin, sillä neljä joukkuetta sai pienellä sumplimisella kukin oman aikansa kopissa. Voittojen myötä halli alkoi tuntua jopa niin hyvältä, että paluumatkalla piti selvittää, miten moinen saadaan Himangallekin. Saa nähdä!
Ai niin hei! Onko lie koskaan HiPa ollut sarjakärkenä 2. divisioonassa, miehissä tai naisissa? No nyt on! :)
kamat, hymyt ja bussissa kuski.
Mitäpä sitä muuta tarvitsee täydelliseen päivän aloitukseen. Vaikka kymmenen maissa bussiin hypätessäkin jo hymyilytti, niin mahtoiko kukaan arvata, että päivästä tulisi vielä parempi. Jo linkassa meitä mietitytti pelejäkin enemmän Qmax Arenan koko. Roosa kertoi kauhutarinoita siitä, kuinka joukkueiden on ängettävä kahteen pukukoppiin. Kahteen! Tieto herätti suuria tunteita ja kysymyksiä, joista riitti spekuloitavaa koko matkan ajaksi. Roosa yritti jossain välissä pehmentää aiheuttamaansa kohua huomauttamalla, että onhan siellä silti yksi Pohjanmaan parhaista pelialust..NIIN MITÄ SITTEN?! Vain kaksi pukukoppia!
Perillä huomattiin, että tilaa oli todellakin vähän. Vessapaperia oli vielä vähemmän. Ulkona odottivat kuitenkin hyvät lämmittelymaastot, joten SC Alavus -peliin virittäytyminen ei mennyt ihan pipariksi. Itse asiassa saatiin todella hyvä pössis päälle. Sarjakärjen kaatoon lähdettiin luottavaisin mielin.
SC Alavus - Hipa 2-3 (2-0, 0-2, 0-1)
Itse peli alkoi meiltä jokseenkin mallikkaasti. Kentälliset toimivat ja pallo saatiin alusta asti liikkeelle. Alavuden rivit sen sijaan sekosivat parin minuutin pelin jälkeen, ja kentälle juoksi muutama pelaaja liikaa. Päästiin heti kokeilemaan ylivoimaa. No, Alavuksen alivoima toimi karvan verran paremmin, sillä Sanna Vehkapuro karkasi onnistuneesti läpiajoon. Ensimmäinen erä ei ollut meiltä huono, mutta palkintoa ei tullut. Alavus rokotti toistamiseen pari minuuttia ennen erän päätöstä, ja johti näin 2-0.
Tauolla yritettiin koota rivejä ja luoda uskoa siihen, että jossain vaiheessa on meidänkin vuoro. Onnistumista ei onneksi tarvinnut odotella pitkään, sillä muutamassa minuutissa kirittiin tasoihin Lauran ja Iidan maaleilla. Tasatilanteessa pystyttiin jo hengähtää. Eihän tämä niin pahalta näytäkään! Näin jälkikäteen muisteltuna hallittiin peliä ehkä hitusen enemmän ja luotiin hyviä vetopaikkoja. Alavuksen vahva maalivahtipeli oli tiedossa, joten trafiikkia maalin eteen pitikin saada. Toinen vastustajan vahvuus näytti olevan hyökkäyksiin tulo. Isoa rintamaa oli hankala pysäyttää, ja Alavus pääsikin kokeilemaan aika hyvistä paikoista. Onneksi lisäosumat jäivät puuttumaan.
Peli ratkesi kolmannen erän alussa vapariin, jonka Jossu laittoi nopeasti maalille. Pallo kimpoili onnellisesti sinne, minne kuuluikin, ja johdettiin 3-2. Nämä jäivät myös ottelun loppunumeroiksi. Sarjakärki kaatui hyvällä pelillä. Mukavaa edistystä oli myös se, että pystyttiin toteuttamaan Kaistan kesken pelin ehdottamat muutokset. Se ei aina ole ollut niin itsestään selvää!
Tilastot:
1-0 SC Alavus
2-0 SC Alavus
2-1 Laura (Iida)
2-2 Iida (Marjo)
2-3 Jossu
HiPa - Nibacos 3-2 (0-0, 2-0, 1-2)
Nibacosta vastaan on aina kiva lähteä pelaamaan. Ensimmäisestä pelistä haalitut pisteet pitivät tunnelman leppoisana, eikä ylimääräistä puristustakaan ollut. Peliä ennen luotu taktiikka tuntui hyvältä. Kopissa oli tilaa. Vessapaperiakin oli joku tuonut.
Joku positiivisuusintoilija voisi jo sanoa, että tuossa olisi Facebook-tilapäivityksen ainesta. Kaikki on niin ihanaa! <3
Peli käynnistyi kyttäillen ja palloa pyöritellen. Nibacos halusi totuttuun tapaan pitää palloa, mutta meidän puolustus piti aikasta hyvin. Saatiin muutamia hyviä katkoja, joista seurasi kivannäköistä myllytystä. Palloa olisi voinut kiskoa maaliin jo tässä vaiheessa, mutta eihän se niin helppoa ole. Tolpatkin taisivat kilistä, mutta niitähän lasketaan vain jälkipeleissä ja muissa muistelmissa. Ensimmäinen erä tahkottiin siis maalitonta, ja börsien makuun päästiin vasta toisessa erässä.
Punanuttujen juhlat aloitti huikean ottelun pelannut Kirsi, joka vippasi pallon yläpesään Jossun esityöstä. Iiitsellä oli kunnia jatkaa maalikarkeloita Kirsin loistavasta tiputuksesta. 2-0 johto oli ansaittu, mutta toki oli selvää, ettei kaiken nähnyt Nibacos-lauma aio luovuttaa pienestä pelaajamateriaalista huolimatta. Ennen viimeistä erää ei ollut mitään hätää, mutta viidentoista minuutin prässi piti vielä kestää.
Erän alku kääntyi kuitenkin meille, ja vieläpä aika komealla tavalla. Sonja passasi Lauralle, joka pääsi lämäämään furumaisen osuman. Lämyjä näkee näissä peleissä harvoin, meidän peleissä ei ikinä. Kaistan lupaamien palkkioiden siivittämänä kokeiluja alkaa ehkä tulla tiuhempaan! Lauran osuman jälkeen alettiin ehkä passivoitua liikaa, ja päästettiin Nibbarit liian helposti liian syvälle. Kavennusosuma kävi jo monta kertaa lähellä, kunnes viimein Rimpilä onnistui vaparikuviosta. Muutama minuutti myöhemmin Nibacos tuli maalin päähän ylivoimalla.
Pelin viimeiset minuutit tuntuivat aikamoisen pitkiltä omaa maalia varjellessa. Kaikesta kuitenkin näki, että pisteestäkään ei aiottu luopua. Oli mukava seurata, että jokainen jaksoi juosta puolustamaan ja tukalassakin pinteessä syöttöpaikkoja tarjottiin ahkerasti. Aikalisän avulla varmistettiin, että viimeiset viisitoista sekuntia tehdään vaarattomaksi. Niin siinä kävikin, ja kellon soidessa oli kiva patsastella kahden ottelun voittajana.
Tilastot:
1-0 Kirsi (Jossu)
2-0 Titta (Kirsi)
3-0 Laura (Sonja)
3-1 Nibacos
3-2 Nibacos
Linkkamatka kotiin kruunasi hienon päivän. Pukukoppien vähyyskään ei jaksanut enää haitata. Järjestäjä oli onnistunut pienten tilojen kanssa lopulta hyvin, sillä neljä joukkuetta sai pienellä sumplimisella kukin oman aikansa kopissa. Voittojen myötä halli alkoi tuntua jopa niin hyvältä, että paluumatkalla piti selvittää, miten moinen saadaan Himangallekin. Saa nähdä!
Ai niin hei! Onko lie koskaan HiPa ollut sarjakärkenä 2. divisioonassa, miehissä tai naisissa? No nyt on! :)