Tällaiseen törmättiin Ilmajoen raitilla. Piirtänyt meidän mokke-Satu! :)
Ilmajoen parketti oli viimeinen etappi ennen joulutaukoa. Päivä oli yhtä hulabaloota alusta loppuun, sillä kotiin palattiin seuraavan kerran vasta sunnuntaina puolelta päivin. Pelien jälkeen naisia odottanut pikkujoulukoitos sai osan kihertämään jännityksestä ja lipomaan huuliaan jo ennen kuin kello ehti kymmeneen aamulla. Lopulta Iida kielsi porukkaa mainitsemasta myrkyllistä ”pikkujoulut”-sanaa ennen toisen pelin päätöstä. Keskittyminen on hukattu mitättömämpiinkin asioihin!
HiPa - SC Alavus 2-4 (2-2, 0-1, 0-1)
Tämä matsi on aiheuttanut niin paljon mietintätuokioita, ettei Einsteinkaan pysyisi perässä. Kaistankin hiirestä on kohta rulla hajalla, kun tilanteita on kelattu eestaas. Pitäisikö se kuvaaminen lopettaa mielenterveydellisistä syistä? No ei nyt silti, kyllähän ne viihteestä menevät siinä missä b-luokan komediat. Eräs She’s the man tuli tässä yhteydessä mieleen. ;)
Matsi sinänsä alkoi meiltä ihan loistavasti. Pelillisesti siis. Ensimmäisen maalin räppäsi kuitenkin Alavus. Viivasta viuhunut veto upposi millin tarkasti yläputken kautta verkkoihin. Pienen hölmistyneen hetken jälkeen tultiin tasoihin. Iida muisti allekirjoittanutta hekumallisella syötöllä, joka napsahti vielä suoraan lapaan. Kas kun ei huutanut perään ”hyvää joulua”. Kyllä siitä oli ilo rääpäistä tasoitus! Alavus veikin taas seuraavan vaihdon, ja 2-1 johtomaali oli tosiasia. Tämän jälkeen saatiin Alavuden maalihanat hetkeksi suljettua, ja painettiin raivokkaasti päälle. Pelattiin kerta kaikkiaan hienosti. Paikkoja oli, osa todella hyviä, osassa viimeistely oli aivan luokatonta. Marjo pystyi näpäyttämään meille vielä tärkeän 2-2 tasoituksen ennen ensimmäistä erätaukoa.
Toinen erä alkoi samoissa merkeissä, joihin edellinen päättyi. Kilpparilauma hallitsi ja Alavus taisteli vastaan. Ajassa 19.29 Alavus sitten siirtyi 3-2 johtoon. Todennäköisesti veto oli heidän ensimmäisensä kuluneen erän aikana. Tässä vaiheessa oltiin kuitenkin vielä hyvin luottavaisia. Pieni vahinko, kyllä tästä noustaan!
Viimeinen erä saatiin aloittaa ylivoimalla. Se pyörähti käyntiin aivan mallikkaasti, mutta tehottomasti. Koko kaksiminuuttinen hinkattiin samalla koostumuksella, ja kun Alavus täyttyi, järki ei enää kertonut, missä päin on vaihtopenkki. Väsymys kostautui huolimattomuudella, ja vastustaja propelloi 4-2 johto-osuman. Tässä vaiheessa iski jo pieni epätoivo, vaikka aikaa toki oli jäljellä ja peli täysin meidän hallussa.
Loppuerä tahkottiin valtavasti hommia, mutta törmättiin joka kerta Alavuden uhrautuvaan puolustukseen. Sama mistä kulmasta veto lähti, aina löytyi joku raaja tielle. Eikä hirveästi helpottanut tilannetta, että viimeisenä lukkona liikkui kenties koko sarjan paras maalivahti Seppälä. Masentavan hienoja koppeja, joista lähteneet nopeat avaukset pitivät meitä pinteessä koko ajan.
Loppusummerin soidessa oli pakko hyväksyä tosiasiat. Hävittiin upealla pelillä. Viimeistely tietenkin oli mitä oli, mutta tavallaan se oli myös Alavuden onnistumisen tulos. Harvemmin on kopissa niin hiljaista porukkaa, kuin oli tämän pelin jälkeen. Kaistan keräämät tilastot ovat karua katseltavaa: maalipaikat 28 - 5, laukaukset 67 - 20, maalit 2-4. Ja vain jälkimmäiset lasketaan.
Perkule, ei se auta kuin lähteä kääntämään se viimeinen keskinäinen koitos meille!
Tilastot:
0-1 SC Alavus
1-1 Titta (Iida)
1-2 SC Alavus
2-2 Marjo (Titta)
2-3 SC Alavus
2-4 SC Alavus
PSB Lapua - HiPa 1-4 (0-0, 1-3, 0-1)
Alkulämmössä huuhdottiin mieltä Ilmajoen raittiissa pakkasilmassa. Verkatessa ehdittiin ihastella koulukeskuksen ympäristöä. Liikuntamahdollisuuden näyttävät olevan kunnossa ja se hassunhauska nuorisotalo kruunaa kaiken! Hih! Sattuipa sellaistakin, että Maaritin mieli lähti jo kohti iltarientoja. Jalat näkyivät olevan edelleen pirun vikkelässä kuosissa, kun neito kirmasi lumipesua karkuun. Reisivamma on selvästi taakse jäänyttä elämää!
Sisällä otettiin vielä veikeät pikalämmöt á la Sonja. Niiden saattelemana saatiin matsi hyvin käyntiin. Ensimmäinen erä tahkottiin tasatahtiin. Ehkä hallittiin peliä enemmän, mutta toisaalta Lapua teki katkoja ja karkaili maalipaikkoihin. Maaleja ei kuitenkaan nähty.
Toistakin erää ehdittiin pelata melkein kymmenen minuuttia, kunnes viimein räpsähti. Ällistyttävään vireeseen yltynyt kaksikko Roosa-Marjo rakenteli meille 1-0 johto-osuman. Roosan kuiva kausi päättyi ansaitusti, niin kovasti Rontti on soutanut (heh heh..) vaihdosta toiseen. Ehdittiin nauttia johtomaalista minuutin verran, kun Lapua tuli yllättäen tasoihin. Tai ei se mikään yllätys ollut, niin lähellä se kävi jo monta kertaa. Minuutin päästä tapahtui taas, kun Elina pyssytti ensimmäisen maalinsa naisten joukkueessa. Ansaittu maali tämäkin, sillä porukan kuopus on kasvanut melkoisesti syyskauden aikana. Tarkoitan, että kasvanut pelaajana sentterin rooliinsa. Vaikka onhan noita senttejäkin siunaantunut ihan jaettavaksi asti!
Seuraavassa vaihdossa saatiin ylivoima, joka onnistui kohtuullisen kivasti. Sonja pyssytti paraatipaikaltaan takakulmat tötterölle seitsemän sekunnin jälkeen. Näissä lukemissa lähdettiin viimeiseen erään.
Lapua tuli odotetusti päälle kaikella voimallaan, eikä päästänyt meitä helpolla. Puolustettiin kuitenkin koko viisikolla erinomaisella asenteella, josta valkku jakoikin kehuja ottelun jälkeen. Tiivis peli kääntyi lopulta vielä kerran meidän eduksi, kun tehoillaan ottelun meille kääntänyt Marjo kuittasi päivän työnsä laituriparinsa syötöstä. Päivän toisiksi parasta antia oli seurata tämän kaksikon työntekoa. Hämäräksi on jäänyt, että mitä siellä Jyväskylä-Kokkola-akselilla on tapahtunut, mutta jokin maaginen yhteys tälle duolle on löytynyt.
Niin, se päivän paras anti seurasi ajasta 38.41 eteenpäin. Jenna joutui jäähylle, koska pelasi muka vaarallisesti. Jennako?! No, tämä ei toki ollut parasta, vaan siitä seurannut alivoimapeli. Jossu ja Laura pyörittelivät koko kaksiminuuttisen palloa toisilleen meidän maalin takana. Lapua kyllä teki kaikkensa, mutta ei voinut kaksikolle mitään. Meidän vaihtopenkki kiljui tietenkin riemusta. Eihän alivoima koskaan kivaa ole, ja senpä vuoksi nyrpisteltiin neniämme, kun tuomari passitti seuraavaksi jäähylle Sonjan syyttäen tätä väärästä etäisyydestä. Alivoiman koostumus pidettiin yllättäen samana, ja tulos oli taas samannäköistä. Lapua sai hetkeksi ylivoimaryhmityksen toimimaan ja haki vimmatusti vetopaikkaa. Roosan kyykkyistunta ja Marjon lapiointi eivät kuitenkaan antaneet armoa, ja lopun hoitivat taas Laura ja Jossu. Anun kanssa nostettiin jalat laidalle ja seurattiin tyytyväisenä kollegoiden toimintaa. Popparit vain puuttuivat, muuten meininki oli täysin kohdallaan.
Voitto irtosi hienolla pelillä. Tehtiin kyllä välillä karmeita virheitä puolustussuuntaan, mutta Satu paikkaili meitä toheloita tyylikkäästi. Kaksi pistettä kelpasi!
Tilastot:
0-1 Roosa (Marjo)
1-1 PSB Lapua
1-2 Elina (Marjo)
1-3 Sonja (Titta)
1-4 Marjo (Roosa)
Bussissa spekuloitiin vielä hetki turnauksen antia, mutta pikkuhiljaa ajatukset kääntyivät kohti iltamia. Matkan aikana nähtiin myös aivan käsittämättömän upea höyryveturi, jota ihasteltiin nenät kiinni bussin ikkunoissa. Kuvaa ei ehditty napata, kun luottokuskimme Jartsa painoi talla pohjassa kohti ruokapaikkaa. Onneksi taiteilijasieluinen maalivahtimme tallensi kuvan verkkokalvolleen ja piirsi harvinaisen näyn paperille. Ihastelkaa ja nauttikaa!
Kotimatkan ratoksi joukkue muisti myös taustavoimia pienillä lahjoilla. Kaista nauttikoot uudesta kansiostaan, Tiina hieronnasta ja Jari kurkunlämmikkeestä.
Olette niin lahjanne ansainneet! (:
HiPa - SC Alavus 2-4 (2-2, 0-1, 0-1)
Tämä matsi on aiheuttanut niin paljon mietintätuokioita, ettei Einsteinkaan pysyisi perässä. Kaistankin hiirestä on kohta rulla hajalla, kun tilanteita on kelattu eestaas. Pitäisikö se kuvaaminen lopettaa mielenterveydellisistä syistä? No ei nyt silti, kyllähän ne viihteestä menevät siinä missä b-luokan komediat. Eräs She’s the man tuli tässä yhteydessä mieleen. ;)
Matsi sinänsä alkoi meiltä ihan loistavasti. Pelillisesti siis. Ensimmäisen maalin räppäsi kuitenkin Alavus. Viivasta viuhunut veto upposi millin tarkasti yläputken kautta verkkoihin. Pienen hölmistyneen hetken jälkeen tultiin tasoihin. Iida muisti allekirjoittanutta hekumallisella syötöllä, joka napsahti vielä suoraan lapaan. Kas kun ei huutanut perään ”hyvää joulua”. Kyllä siitä oli ilo rääpäistä tasoitus! Alavus veikin taas seuraavan vaihdon, ja 2-1 johtomaali oli tosiasia. Tämän jälkeen saatiin Alavuden maalihanat hetkeksi suljettua, ja painettiin raivokkaasti päälle. Pelattiin kerta kaikkiaan hienosti. Paikkoja oli, osa todella hyviä, osassa viimeistely oli aivan luokatonta. Marjo pystyi näpäyttämään meille vielä tärkeän 2-2 tasoituksen ennen ensimmäistä erätaukoa.
Toinen erä alkoi samoissa merkeissä, joihin edellinen päättyi. Kilpparilauma hallitsi ja Alavus taisteli vastaan. Ajassa 19.29 Alavus sitten siirtyi 3-2 johtoon. Todennäköisesti veto oli heidän ensimmäisensä kuluneen erän aikana. Tässä vaiheessa oltiin kuitenkin vielä hyvin luottavaisia. Pieni vahinko, kyllä tästä noustaan!
Viimeinen erä saatiin aloittaa ylivoimalla. Se pyörähti käyntiin aivan mallikkaasti, mutta tehottomasti. Koko kaksiminuuttinen hinkattiin samalla koostumuksella, ja kun Alavus täyttyi, järki ei enää kertonut, missä päin on vaihtopenkki. Väsymys kostautui huolimattomuudella, ja vastustaja propelloi 4-2 johto-osuman. Tässä vaiheessa iski jo pieni epätoivo, vaikka aikaa toki oli jäljellä ja peli täysin meidän hallussa.
Loppuerä tahkottiin valtavasti hommia, mutta törmättiin joka kerta Alavuden uhrautuvaan puolustukseen. Sama mistä kulmasta veto lähti, aina löytyi joku raaja tielle. Eikä hirveästi helpottanut tilannetta, että viimeisenä lukkona liikkui kenties koko sarjan paras maalivahti Seppälä. Masentavan hienoja koppeja, joista lähteneet nopeat avaukset pitivät meitä pinteessä koko ajan.
Loppusummerin soidessa oli pakko hyväksyä tosiasiat. Hävittiin upealla pelillä. Viimeistely tietenkin oli mitä oli, mutta tavallaan se oli myös Alavuden onnistumisen tulos. Harvemmin on kopissa niin hiljaista porukkaa, kuin oli tämän pelin jälkeen. Kaistan keräämät tilastot ovat karua katseltavaa: maalipaikat 28 - 5, laukaukset 67 - 20, maalit 2-4. Ja vain jälkimmäiset lasketaan.
Perkule, ei se auta kuin lähteä kääntämään se viimeinen keskinäinen koitos meille!
Tilastot:
0-1 SC Alavus
1-1 Titta (Iida)
1-2 SC Alavus
2-2 Marjo (Titta)
2-3 SC Alavus
2-4 SC Alavus
PSB Lapua - HiPa 1-4 (0-0, 1-3, 0-1)
Alkulämmössä huuhdottiin mieltä Ilmajoen raittiissa pakkasilmassa. Verkatessa ehdittiin ihastella koulukeskuksen ympäristöä. Liikuntamahdollisuuden näyttävät olevan kunnossa ja se hassunhauska nuorisotalo kruunaa kaiken! Hih! Sattuipa sellaistakin, että Maaritin mieli lähti jo kohti iltarientoja. Jalat näkyivät olevan edelleen pirun vikkelässä kuosissa, kun neito kirmasi lumipesua karkuun. Reisivamma on selvästi taakse jäänyttä elämää!
Sisällä otettiin vielä veikeät pikalämmöt á la Sonja. Niiden saattelemana saatiin matsi hyvin käyntiin. Ensimmäinen erä tahkottiin tasatahtiin. Ehkä hallittiin peliä enemmän, mutta toisaalta Lapua teki katkoja ja karkaili maalipaikkoihin. Maaleja ei kuitenkaan nähty.
Toistakin erää ehdittiin pelata melkein kymmenen minuuttia, kunnes viimein räpsähti. Ällistyttävään vireeseen yltynyt kaksikko Roosa-Marjo rakenteli meille 1-0 johto-osuman. Roosan kuiva kausi päättyi ansaitusti, niin kovasti Rontti on soutanut (heh heh..) vaihdosta toiseen. Ehdittiin nauttia johtomaalista minuutin verran, kun Lapua tuli yllättäen tasoihin. Tai ei se mikään yllätys ollut, niin lähellä se kävi jo monta kertaa. Minuutin päästä tapahtui taas, kun Elina pyssytti ensimmäisen maalinsa naisten joukkueessa. Ansaittu maali tämäkin, sillä porukan kuopus on kasvanut melkoisesti syyskauden aikana. Tarkoitan, että kasvanut pelaajana sentterin rooliinsa. Vaikka onhan noita senttejäkin siunaantunut ihan jaettavaksi asti!
Seuraavassa vaihdossa saatiin ylivoima, joka onnistui kohtuullisen kivasti. Sonja pyssytti paraatipaikaltaan takakulmat tötterölle seitsemän sekunnin jälkeen. Näissä lukemissa lähdettiin viimeiseen erään.
Lapua tuli odotetusti päälle kaikella voimallaan, eikä päästänyt meitä helpolla. Puolustettiin kuitenkin koko viisikolla erinomaisella asenteella, josta valkku jakoikin kehuja ottelun jälkeen. Tiivis peli kääntyi lopulta vielä kerran meidän eduksi, kun tehoillaan ottelun meille kääntänyt Marjo kuittasi päivän työnsä laituriparinsa syötöstä. Päivän toisiksi parasta antia oli seurata tämän kaksikon työntekoa. Hämäräksi on jäänyt, että mitä siellä Jyväskylä-Kokkola-akselilla on tapahtunut, mutta jokin maaginen yhteys tälle duolle on löytynyt.
Niin, se päivän paras anti seurasi ajasta 38.41 eteenpäin. Jenna joutui jäähylle, koska pelasi muka vaarallisesti. Jennako?! No, tämä ei toki ollut parasta, vaan siitä seurannut alivoimapeli. Jossu ja Laura pyörittelivät koko kaksiminuuttisen palloa toisilleen meidän maalin takana. Lapua kyllä teki kaikkensa, mutta ei voinut kaksikolle mitään. Meidän vaihtopenkki kiljui tietenkin riemusta. Eihän alivoima koskaan kivaa ole, ja senpä vuoksi nyrpisteltiin neniämme, kun tuomari passitti seuraavaksi jäähylle Sonjan syyttäen tätä väärästä etäisyydestä. Alivoiman koostumus pidettiin yllättäen samana, ja tulos oli taas samannäköistä. Lapua sai hetkeksi ylivoimaryhmityksen toimimaan ja haki vimmatusti vetopaikkaa. Roosan kyykkyistunta ja Marjon lapiointi eivät kuitenkaan antaneet armoa, ja lopun hoitivat taas Laura ja Jossu. Anun kanssa nostettiin jalat laidalle ja seurattiin tyytyväisenä kollegoiden toimintaa. Popparit vain puuttuivat, muuten meininki oli täysin kohdallaan.
Voitto irtosi hienolla pelillä. Tehtiin kyllä välillä karmeita virheitä puolustussuuntaan, mutta Satu paikkaili meitä toheloita tyylikkäästi. Kaksi pistettä kelpasi!
Tilastot:
0-1 Roosa (Marjo)
1-1 PSB Lapua
1-2 Elina (Marjo)
1-3 Sonja (Titta)
1-4 Marjo (Roosa)
Bussissa spekuloitiin vielä hetki turnauksen antia, mutta pikkuhiljaa ajatukset kääntyivät kohti iltamia. Matkan aikana nähtiin myös aivan käsittämättömän upea höyryveturi, jota ihasteltiin nenät kiinni bussin ikkunoissa. Kuvaa ei ehditty napata, kun luottokuskimme Jartsa painoi talla pohjassa kohti ruokapaikkaa. Onneksi taiteilijasieluinen maalivahtimme tallensi kuvan verkkokalvolleen ja piirsi harvinaisen näyn paperille. Ihastelkaa ja nauttikaa!
Kotimatkan ratoksi joukkue muisti myös taustavoimia pienillä lahjoilla. Kaista nauttikoot uudesta kansiostaan, Tiina hieronnasta ja Jari kurkunlämmikkeestä.
Olette niin lahjanne ansainneet! (: